Tässä on pieni huumorilla höystetty kuvasarja protestoijista. :)
Mutta vakavasti ottaen. En hirveästi pidä siitä, kun tietyissä yhteyksissä puhutaan, että "vauva vain protestoi". Usein samassa yhteydessä viitataan siihen, että mikäli vauva "vain protestoi", ei itkuun tarvitse vastata, mikäli vauvalla ei ole nälkä tai märkä vaippa tms.
Yksi syy, miksi en tästä pidä, on se, että vauvoilla on muitakin tarpeita, kuin nämä fysiologiset. Nimittäin tarve yhteyteen ja läheisyyteen. Jos vauva itkee näiden asioiden puuttumista, ajattelen näin melko paljon vauvojen kehitykseen ja sielunelämään perehtyneenä, että siihen tarpeeseen tulisi vastata.
Joskus myös niissä yhteyksissä, missä puhutaan, että "vauva vain protestoi", käytetään myös narratiivia, jossa "vauva pompottaa vanhempia", "osaa jo "punoa toisen pikkusormensa ympärille", vauvalla on "draamantajua" tai että vauva yrittää "huijata vanhempiaan".
Mutta asia on niin, että vauvalla ei vielä tuollaisia taitoja ole. Vauva ei osaa manipuloida. Vauva osaa vain itkeä ja itkullaan ilmaista eri asioita.
Joskus olen myös kuullut, että vanhempia voidaan kehottaa nauhoittamaan vauvan itkua ja joku muu voi sitten arvioida, onko itku sellaista, johon tulee reagoida vai ei. Ajattelen, että tällainen ei tue vanhemman luottamusta omaan asiantuntijuuteensa. Ajattelen, että kukaan ulkopuolinen, joka ei tunne perheen vauvaa, ei ole paras henkilö kertomaan, milloin vauvan itkuun tulee reagoida ja milloin ei. Tai että kuinka monta minuuttia tulee odottaa, kunnes reagoi.
Hyvä on tietysti muistaa, että tunteet ja itkeminen kuuluvat elämään, eikä ole tarkoitus niitä vältellä. Blogissani on teksti "Vauvan itku ei ole haitallista", jossa puhutaan itkusta ja kanssasäätelystä.
Huumori-ideasta kiitokset @littlenestsleep tilille Instagramissa!